Messut on oivallinen paikka markkinoida yritystä ja sen toimintaa. Näin me ajattelimme, kun päätimme osallistua viikonvaihteessa Naisten messuille Tampere Areenalla. Samana viikonloppuna olisi ollut toinenkin vastaavanlainen messutapahtuma Pirkka-hallissa. Punnitsimme näiden kahden välillä ja päädyimme Naisten messuihin – ehkä osittain kivan nimen vetämänä.
Kirpputoria sinällään on haasteellista markkinoida messuilla, mutta meillä olikin uutta esiteltävää. Tiettävästi ensimmäisenä kirpputorina Suomessa avasimme jo tammikuussa naisten käytettyjä merkkivaatteita myyvän Emilia-putiikin. Messuviikonlopuksi saimme auki myös lasten käytettyihin merkkivaatteisiin keskittyneen Ella&Saku-puodin. Nämä kaksi uutta konseptia kirpputorillamme ansaitsivat tulla esitellyiksi messuyleisölle.
Lähdimme siis messuille näillä kahdella kauppapaikalla. Teetimme julisteet, ideoimme kilpailun, painatimme flyereitä ja mainoksia. Satsasimme kunnolla messupaikan sisustamiseen oikein viihtyisäksi. Messujärjestäjä lupasi paikalle 10 000 kävijää, joten olimme jo viikon etukäteen täpinöissämme.
Viikonvaihteeksi oli luvattu kaunista keliä ja fiilikset olivat huipussaan lauantaiaamuna messupaikan ovien auettua. Porukkaa olisi varmasti kunnolla liikkeellä! Sadalle ensimmäiselle messuvieraalle oli luvattu kiva tuotekassi, joten ensimmäinen asiakaspyrähdys lupasi hyvää!
Mekin olimme valmiina omalla messuosastollamme. Messut alkoivat, mutta missä oli tungos? Missä oli ruuhka?
Ei missään! Maksaneita messuvieraita tuskin oli muutamaa sataa enemmän, sunnuntaina jo puolet vähemmän. Näytti siltä, että ständiltä toiselle seilailivat vain toiset näytteilleasettajat. Messusalin käytävät näyttivät kaiken aikaa kovin tyhjiltä. Ihmisiä valui sisään liian harvakseltaan!
Sapetti, sillä kirpparilla viikonvaihteet ovat tosi ruuhkaisia ja olisimme siellä saaneet markkinoitua uusia kauppapaikkoja varmasti tuplasti helpommin. Nyt seisoimme tyhjänpantteina messuosastollamme – kaikki kolme kirpparin työntekijää. Pyörittelimme peukaloitamme ja ravasimme vuorotellen hakemassa kupposen kahvia. Toki osastollemme kävi monta kivaa messuvierasta, mutta kymmenkertaisesti vähemmän kuin odotimme.
Iloisin taisi olla tyttäreni, joka oli mukana. Messuosastomme oli suoraan lasten leikkipaikan vieressä ja tyttäreni lisäksi leikkipaikassa taisi käydä vain pari muuta lasta. Tyttö sai siis omittua leikkipaikan pellet omaksi viihdyttäjikseen tuntien ajaksi! Hän viihtyi leikkipaikassa koko päivän, eikä olisi millään lähtenyt pois.
En silti kritisoi messujen järjestäjiä, vaikka kuulunkin niihin, jotka olivat pettyneitä messujen antiin. Vaatii huippuosaamista ja idearikkautta järjestää sellainen tapahtuma, joka saa ihmiset liikkeelle. Ei riitä, että mainostaa tapahtumaa kymmenissä eri paikoissa ja medioissa. Myös esiintyjäkaartin pitää olla nimekästä ja vetovoimaista. Ja se tietenkin maksaa. Tankotanssija Henriikka Roo ei yksin pystynyt vetämään messusalia täpötäyteen.
Mutta oppia saimme kosolti kirppisporukan kanssa. Nyt tiedämme miten messuosasto rakennetaan ja miten messuosastoa markkinoidaan!
Saatamme lähteä uudestaan messuilemaan, kunhan olemme varmoja, että messujen järjestäjät ovat hoitaneet taustatyöt kunnolla. Messut on kuitenkin mukava tapa markkinoida uusia konsepteja ja myydä tuotteita.
Samoin asiakkaan näkökulmasta on kiva kulkea messuilla, täyttää arpakuponkeja ja hypistellä uutuuksia. Itse olen aina ollut innokas messuvieras ja olen sitä vastakin. Tästäkin kokemuksesta huolimatta!
Milla, yrittäjä