Taisi olla vuosi sitten, kun juttelin yhden kesäisen vakkariasiakkaan kanssa. Hän kertoi, että asuu talvet kaukana muualla, mutta palaa kesäisin kotiseudulleen Kangasalle. Yksi kesän kohokohdista on kirppiskäynnit meillä ja pöydän pitäminen. Kirppislöytöjä etsitään Kangasalla asuvan äidin ja suvun muiden naisten kanssa. Jossain vaiheessa kesää porukka vuokraa pöydän ja myy yhdessä turhat roinat pois.
Tämä tarina lämmitti kirppisyrittäjän sydäntä! Eikä hän ole ainoa, sillä olen huomannut, että kesällä kirpparin asiakaskunta saa kesävierasväriä. Samat kesävieraat palaavat vuosi toisensa jälkeen hämäläisiin maisemiin ja kirpparin asiakkaiksi. Muistan tuttuja naamoja, perheitä ja pariskuntia. Moikataan toisiamme – välissä oli vain yksi pakollinen talvi!
Kesä pistää myös monet keräilijät ja kirppisfanit kiertelemään pitkin Suomen kirppiksiä. Meilläkin näitä näkee. Tämä porukkaa haluaa etsiä hyviä löytöjä, hakea täydennystä keräilykokoelmiin tai muuten vain fiilistellä eri kirpparien tunnelmia. Meiltäkin on ostettu monta teekannua teekannukokoelmiin, levyjä levykokoelmiin ja posliininorsuja norsukokoelmiin. Keräilyharrastukset ovat mitä mielikuvituksellisimpia eikä aina kassalla voi tietää, onko esine ostettu silkasta ihastuksesta, käyttöesineeksi tai kenties kartuttamaan mittavaa kokoelmaa.
Kassalla muuten näitä kiehtovia keräilytarinoita kuulee etenkin kesäisin. Asiakas kertoo mielellään, kun kokoelma karttuu. Oikeastaan asiakkaan ilo ja into kassatilanteessa kertoo, että nyt on tehty hyvä löytö!
Erityisen ihastunut olen bussiporukoihin, jotka varta vasten tekevät retken meidän kirpparillemme. Näitäkin ihmeitä silloin tällöin tapahtuu ja ilahduttavaa on, kun porukka ilmoittaa etukäteen tulostaan ja kenties varaa pullat ja kaffit valmiiksi koko sakille! Olenkin miettinyt, että pitäisikö näille ryhmille varata oikein esittelyaika: kertoa hieman kirpparista ja kierrättää koko halli ympäri. Kenties – jos joku keksii kysyä! Kyllähän meikäläiseltä juttua piisaa ja plakkarissa on monta hauskaa sattumusta kirpparilta.
Huvittuneena muistelen sitäkin tapausta, kun vanhalla hallilla miltei päädyttiin käsirysyyn kiistassa yhtä aikaa havaitusta kirppislöydöstä. Pari rouvaa tarttui samaan aikaan samaan esineeseen, jonka molemmat halusivat. Kumpikaan ei irrottanut otettaan ja siitä alkoi sekunti sekunnilta yltyvä ja pikku hiljaa oktaavin ylöspäin nouseva äänekäs puhevirta. Ihmisiä kerääntyi ympärille ja pitihän siihen henkilökunnankin mennä väliin.
Näitä tTarinoita riittää ja joka vuosi niitä tulee aina lisää. Jännä nähdä, mitä tämä kesä tuo tullessaan. Varmaa kuitenkin on, että kesälläkin kirpparilla on kutkuttavaa säpinää. Kauppa käy silloinkin. Moni turhaan kainostelee kesämyyntiä. Mitä enemmän tavaraa, sitä enemmän myyntiä. Kyllä kesälläkin kannattaa ottaa kirppispöytä ja raivata nurkkia tyhjiksi. Mikä onkaan hyödyllisempää kesäpuuhaa.
Voiko alaikäinen ottaa myyntipöydän?
Tätä kesähommaa voi muuten suositella myös perheen nuorisolle. Muistan muutaman kerran, kun luultavasti yläasteikäiset tyttökaverukset ovat kainostellen tulleet kassalta kysymään, että pitääkö olla täysi-ikäinen, jotta voi vuokrata pöydän. Ei tarvitse – vastaus on selkeä. Ilolla olenkin seurannut, miten aikuisuuden taitoja harjoitellaan: pöydänvuokraus, tuotteiden hinnoittelu, pöydän siistiminen ja myyntivoitoista nauttiminen! Kivaa huomata, että vanhemmat patistavat jälkikasvuaan konmarituksen ihmeelliseen maailmaan. Leluista luopuminen kuuluu kasvamiseen ja kukapa sitä samoilla monta vuotta leikkisikään! Teinivaatteista puhumattakaan!
Lapsena ja nuorena opitut tavarasta luopumisen taidot kasvattavat seuraavaa sukupolvea kohti tervettä kulutusta. Meidän sukupolvemme on halunnut omistaa kaiken tavaransa. Ehkä seuraava ajattelee järkevämmin ja kierrättää heti kaiken, mitä ei tarvitse enää itse.
Milla, yrittäjä
