Tuhopoltto kirpparilla -lehti ilmestyy 1.11.2018

Marraskuun ensimmäinen päivä on minun elämässäni saanut erikoisen merkityksen. Viisi vuotta sitten, kun olin pyörittänyt kymmenisen vuotta kirpputoria Lentolassa ja olin toistamiseen raskaana, joku viheliäinen nuorukainen keksi, että hänpä sytyttää kirpputorin sivuhuoneessa sytkärillä vaatteita palamaan. Näin hän myös teki, asteli kirpputorilta muina miehinä ulos ja jäi seuraamaan sivummalle tulipalon leviämistä.

Ja tulipalohan levisi. Ensin liekit nuolivat koko kirpputorin, sen jälkeen ne siirtyivät takavarastoon. Koko pitkulainen, monen sadan neliön rakennus paloi maan tasalle. Palokunta teki kaikkensa, mutta mikään ei auttanut. Tulen voima on sanoinkuvaamaton!

En ollut kirpputorilla syttymishetkellä, mutta sain tiedon kotiin ja kun tulin palopaikalle, koko halli oli ilmiliekeissä. Siinä pihalla kylmissäni katselin, miten yritys tuhoutui ja vei monen ihmisen työpaikat puhumattakaan asiakkaiden tavaroista, joita ei pystytty pelastamaan.

Miksi ihmeessä näin piti tapahtua? Mikä merkitys tällä oli? Näitä kysymyksiä olen pohdiskellut nyt viisi vuotta. Koska vastausta ei tunnu löytyvän – kuten ei elämän isoihin kysymyksiin yleensäkään – jonkinlaista helpotusta on tuonut asian puiminen. Olen käynyt tapahtumaa läpi kerta kerran jälkeen omassa mielessäni, ystävien ja perheenjäsenieni kesken ja nyt siis myös kirpputorin väen kanssa.

Nyt kun tulipalosta on kulunut viisi vuotta, päätin nimittäin julkaista tapahtuman kirjallisessa muodossa. Tuhopoltto kirpparilla -lehti ilmestyy marraskuun ensimmäisenä päivänä. Sen voi hakea ilmaiseksi kirpputorilta. Uskon, että moni asiakas on edelleen kiinnostunut, mitä tuona päivänä oikein tapahtui. Monet vakiasiakkaat, joilla oli tapahtuman aikaan pöytä kirpparilla, on myöskin jäänyt vastauksia vaille. Ehkä hekin hyötyvät tulipalon muistelemisesta – kyseessähän on yhteinen trauma.

Lehdessä kerrotaan minun näkökulmastani millainen tulipalopäivä oli. Kuten jo mainitsin, odotin vauvaa ja välillä en tiennyt, kummasta olin enemmän huolissani: lapsesta vai tulipalosta. Inhimillisesti katsoen tapahtuman taakka tuntui musertavalta. Miksi juuri nyt tapahtuu näin järkyttävä asia, kun kaiken piti olla niin hyvin.

Mutta elämä ei kysele kenenkään kohdalla, milloin on hyvä kohdata tragedia. Onko se tänään vai huomenna, vai kenties ensi viikolla. Onneksi tulipalo käynnisti kirpputorin osalta myös positiivisia asioita: saimme nopeasti uuden tilan liiketoiminnalle ja kaikki asiakkaat löysivät kirpputorin Lentolan maisemissa ja tutussa ympäristössä. Muutimme siis Mäkirinteentie seiskasta Mäkirinteentie neloseen.

Uusi kirpputori nousi kuukaudessa pystyyn ja nykyisiin tiloihin muutimme puolen vuoden kuluttua. Parisen vuotta sitten laajensimme kirpputoria vielä lisää, joten paljon hyvää on tapahtunut. Jos totta puhutaan, nykyiset siistit ja avarat tilat ovat kirpputorillemme oikea onnenpotku!

Nykyisellään kaikki on taas hyvin. Sain tyttäreni terveenä maailmaan ja hänen iloinen läsnäolosä elämässäni on auttanut pahimman yli. Olen siitä kiitollinen.

Ihmismieli on kuitenkin sellainen, että se ruotii ja miettii, asettaa kysymyksiä ja etsii vastauksia. Toivon sydämestäni, että nyt julkaistu lehti ”Tuhopoltto kirpparilla” antaa vastauksia myös lukijoille.

Lisäksi haluaisin jutella vielä kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka olivat hyväsydämisesti auttamassa uuden kirpputorin laittamisessa. Itse elin tuolloin kuin unessa, sumuverhon takana, joten en muista, ketkä kaikki tulivat pyyteettömästi avukseni. Nyt on aika, jolloin haluan kiittää ja palkita kaikkia teitä ihania asiakkaita. Tulkaa juttelemaan ja muistelemaan kanssani, ottakaa minua rohkeasti hihasta kiinni!

Käykäähän hakemassa oma lehtenne kirpparilta toivoo:

Milla, yrittäjä